7 paikkaa, johon englannin kieltä ei tarvita

Suomi täyttyy turhasta englannista. Motiivit ovat kyseenalaisia.

Englanti on hieno kieli: se avaa ovia suureen kulttuuriin ja mahdollistaa suomalaisten yritysten vientiä ulkomaille. Ongelma vain on, että Suomessa sitä käytetään aivan liikaa väärissä yhteyksissä. Suomessa ajatellaan, että englanti voi korvata suomen kielenä, joka yhdistää meitä kaikkia täällä koto-Suomessa asuvia. Varsinkin kaupunkien ja yliopistojen päättäjät näyttävät uskovan näin. He eivät näe mitään väärää siinä, että englantia tuputetaan muualta tulleille ja samalla estetään heitä kotoutumasta Suomeen. Päinvastoin nämä päättäjät ajattelevat, että maahanmuuttajien ja vaihto-opiskelijoiden pakottaminen englanninkieliseen aitaukseen on ”hyvää palvelua”. Kaikkea muuta: tällainen lähestymistapa on täysi karhunpalvelus.

Entä mihin ihme paikkoihin tungetaan englantia, joka ei palvele mitään tarkoitusta? Tässä vain seitsemän havaintoani. Lisää saa ehdottaa kommenteissa.

1. HSL:n mainoskampanjat. On mielestäni OK, jos HSL tiedottaa raitiovaunun tai metron näytöillä reittien muutoksista tai asemien sulkemisista. Sen sijaan kenenkään ei tarvitse lukea englanniksi ”Onko mahdollista, että matkalippujen hinnat laskevat? Kaikki on mahdollista”. Informatiivista arvoa tällaisessa lumekampanjassa on pyöreä nolla. Sitä ei ole välttämätöntä toistaa englanniksi. Tai jos otetaan ajankohtaisempi esimerkki: uutisissa ollut ”Ihan lipun laitonta” -kampanja, joka on pyörinyt myös englanniksi. Moniko suomea tai ruotsia osaamaton ulkomaalainen väärentää lippunsa? Onko tällaista kohderyhmä edes olemassa?

   
   

2. Jäteastioiden tarrat. Lohjalaisen taloyhtiöni roska-astiat on pääosin merkitty vain suomeksi, mutta yhdessä niistä lukee ”keräyspaperi | returpapper | recycled paper”. Monessa taloyhtiössä pääkaupunkiseudulla kaikki astiat on merkitty englanniksi. Kuka tätä tarvitsee? Jos joku asuu Suomessa ja kierrättää roskiaan, olisi kohtuullista odottaa, että hän vaivautuu opettelemaan edes sanat ”paperi”, ”kartonki” ja ”lasi” suomeksi. Ja jos hän ei ole vielä oppinut näitä sanoja, hän voi ottaa taskustaan sellaisen vempaimen kuin älypuhelimen ja katsoa vaikka Googlesta, mitä sanat tarkoittavat. Tai kysyä naapurilta. On hyödyllistä, kun maahanmuuttaja edes joskus törmää tilanteeseen, jossa kaikkea ei anneta hänelle käännettynä englanniksi hopeatarjottimella. Nämä pienet haasteet pakottavat häntä integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan edes vähän.

   
   

3. Helsingin kaupungin ilmoitusluonteiset ja vähäpätöiset asiat. Kuka tarvitsee englanniksi tiedon siitä, että ”Tekonurmien hyötykäytön mahdollisuuksia selvitetään kuuden kaupungin yhteistyönä”? Onko aivan pakko käyttää veronmaksajien rahoja tämän tiedotteen kääntämiseen? Entä kuinka iso on suomea ja ruotsia osaamaton kohdeyleisö, joka haluaa ensi töikseen Helsinkiin muutettuaan selvittää, missä hän voi säilyttää venettään talvella? Kyllä, Helsingin kaupungilla on sellainenkin sivu englanniksi. Helsingin kaupungin kieli-ideologia on selvä: maahanmuuttaja ei osaa suomea tai ruotsia ja on ikuinen ulkopuolinen. Niinpä kaikki mahdolliset tietoaukot pitää tilkitä ja kaikki rypyt ja epämukavuudet tasoittaa. Kunhan poloinen ei vain joutuisi tekemisiin suomen kielen kanssa!

   
   

4. Oulun kaupungin ilmoitus englanniksi siitä, että eräs varhaiskasvatuksen tiimi muuttaa toiseen osoitteeseen. Jälleen kerran: kukaan ei tarvitse tätä tietoa englanniksi. Kuinka moni suomea osaamaton oululainen käy tässä virastossa paikan päällä? Kun tällaisia vähäpätöisiä ilmoituksia käännetään englanniksi, lähetetään viesti: suomea ei tarvitse ikinä oppia.

   
   

5. Valtakunnan päälehden etusivun mainokset. Näistä olen blogannut aikaisemmin. Miksi suomalaiset myyvät toisilleen englanniksi? Tässä ei ole niinkään kyse maahanmuuttajien lokeroimisesta ”muiksi” ja ulkopuolisiksi, vaan suomalaisten ideaköyhyydestä: kun ideat ovat loppu, ulosteesta muotoillaan konvehti ja toivotaan, että se myy paremmin.

   
   

6. Umpisuomalaiset tapahtumien nimet. Elokuussa täällä Lohjalla pidettiin musiikkifestivaalit nimellä Factory by the Lake. Tapahtumasta on ollut vaikea löytää mitään käytännön tietoa englanniksi, kaikki on vain suomeksi. Siksi herää kysymys: Miksi niin typerä nimi? Miksei Järvirannan tehdas? Koska silloin suomalaiselle tulisi tylsä olo. Tietenkin tapahtuma on hienompi, kun sen nimi on englanniksi.

   
   

7. Suomalaiset yritykset, joissa asioi erittäin epätodennäköisesti täysin suomea osaamattomia ihmisiä. Viimeinen esimerkki, joka – myönnän – on aika vähäpätöinen, on sekin Lohjalta: kauppa nimeltään The Kirppis. Toivotan yrittäjille hyvää menestystä. Kummeksun vain näin omituista nimeä. Eivätkö he olisi voineet nimetä kirppistään millään mielenkiintoisemmalla tavalla? Jopa Thö Kirppis olisi ollut hauskempi.

Kuten näemme, suomalaisella on kaksi päämotiivia turhan englannin käyttämiseen. Joko hän puhuu englantia maahanmuuttajille sulkeakseen heidät (joko tarkoituksella tai vahingossa) ulos suomalaisen yhteiskunnan ytimestä, jossa tärkeimmät asiat tapahtuvat suomeksi. Tai hän puhuu englantia muille suomalaisille vaikuttaakseen fiksummalta ja hienommalta.

Molemmat ovat erittäin kyseenalaisia motiiveja. Varsinkaan edellinen ei edistä sellaista valoisan tulevaisuuden Suomea, johon halutaan tulla asumaan.

Englanti on hieno kieli, kun sitä käytetään oikeissa paikoissa. Viisaus on kykyä ymmärtää, mitkä nuo oikeat paikat ovat.

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.