Kahden näppäimistön ilot ja edut

Suomalainen ja englanninkielinen näppäimistö – molempi parempi.

Vaikka olen asunut Suomessa 13 vuotta, en ole edelleenkään täysin tottunut outoihin suomalaisiin valokatkaisijoihin, jotka on asennettu ”väärin päin”. Toisessa kotimaassani Irlannissa katkaisimet toimivat niin, että kun alimmainen osa on työntynyt ulos, lamppu ei pala. Kun katkaisinta painaa ja vastaavasti ylimmäinen osa työntyy ulos, valo syttyy. Suomessa on usein toisin päin, enkä millään totu tähän. Jos olen muualla kuin kotona ja vaikkapa neuvotteluhuoneessa on useampia katkaisijoita, valon sytyttäminen tai sammuttaminen voi vaatia lukuisia epäonnistuneita yrityksiä.

Sama juttu on tietokoneen näppäimistöjen kanssa. Eri kielten näppäinasettelut ovat kuin eri kulttuurien koodeja, jotka pitää osata – ja niiden välillä pitää vieläpä osata siirtyä sujuvasti.

Kirjoittaminen englanniksi mutta suomalaisella näppäinasettelulla

Koska puhun ja kirjoitan useita kieliä, käytän koneella kirjoittaessani enemmän kuin yhtä näppäimistön kieliasetusta. Minulla on molemmilla tietokoneilla neljä: suomi, englanti (Irlanti), ruotsi ja venäjä. Suomi on pitkään ollut eniten käyttämäni näppäinasettelu, koska sillä on paljon hyödyllisiä ominaisuuksia. Joskus se on saattanut jäädä päälle, kun olen kirjoittanut sähköposteja ja asiakirjoja englanniksi. Silloin olen tarvittaessa valinnut kaiken tekstin ja vaihtanut kielen englanniksi, kun kyseisessä ohjelmassa on ollut oikeinkirjoituksen tarkistus käytössä.

Englanninkielinen näppäinasettelu on jäänyt vähemmälle käytölle. Tänä vuonna sitä on kuitenkin tullut käytettyä enemmän, kun olen kirjoittanut tulevaa kirjaani (juonenpaljastus!) englanniksi. Silloin olen halunnut, että tietokone tunnistaa kielen heti irlanninenglanniksi. (Mac ei muuten tarjoa tätä kielivarianttia valikossa, vaan minun pitää valita englanti (Yhdistynyt kuningaskunta), kun valitsen tekstille kielen käsin. Irlantilainen variantti on täysin identtinen, mutta haluan käyttää sitä epärationaalisista syistä.) Niinpä olen ikään kuin kulkenut muistojen bulevardilla ja tuntenut sormissa taas, miltä tuntuu näppäillä tekstiä "natiivinäppäimistöllä", vaikka en ole syntynytkään näppäimistö käsissä.

Kun vertailen suomen ja englannin näppäinasetteluita, tietyt asiat on helpompi tehdä toisella ja tietyt toisella näppäimistöllä. Monet niistä eivät edes koske sanoja.

Suomalaisen näppäimistön edut

Suurimmat kirjoittamista ja tietokoneen ääressä vietettyä arkea helpottavat ominaisuudet suomalaisessa näppäinasettelussa ovat:

• Yhdysmerkki (-): viiva on kätevästi oikean käden pikkusormen alla, eikä minun tarvitse sitä kirjoittaakseni kurottaa pikkusormea yläviistoon epävarmaan paikkaan niin kuin englantilaisella näppäimistöllä.

• Skandikirjaimet Ä, Ö ja Å, tietenkin. Nämä löytyvät myös ruotsalaisesta näppäinasetelmasta, joka on muuten melkein sama kuin suomalainen. Bonuksena Option + Ä antaa kirjaimen Æ ja Option + Ö tuottaa kirjaimen Ø (PC:llä vastaavasti Alt Gr + Ä/Ö), mikä on hyödyllistä, jos tekstissä pitää mainita jotain tanskalaista tai norjalaista. Nämä kirjaimet ovat suurimpia syitä siihen, miksi kirjoitan suomalaisella näppäinasettelulla, vaikka kirjoitan koneella englanniksi: saatan mainita paikkoja ja ihmisiä, joiden nimet sisältävät skandiaakkosia. Kun käännän suomesta englanniksi, minun pitää kirjoittaa suomalaisia nimiä koko ajan. Ja kun en käännä, etsin suomenkielisiä sanoja verkosta ja käännösohjelmani muistista. Siksi on helpompi pitää suomalainen näppäimistö aina päällä.

• Kun Macilla siirtyy saman ohjelman ikkunoiden välillä, oikotie on Command + < tai >. Tämä on huomattavasti helpompi tehdä suomalaisella tai ruotsalaisella näppäinasettelulla, jossa molemmat merkit ovat samalla näppäimellä alavasemmalla. Koneeni fyysinen näppäimistö on suomalainen, joten näen myös, missä tämä näppäin sijaitsee. Voisin tehdä siis saman komennon irlantilainen asettelu päällä, mutta koska en näe, missä nuo merkit ovat, sitä ei tule tehdyksi. (Ne ovat muuten siellä, missä suomalaisella näppäimistöllä on puoli- ja kaksoispiste, eli Commandin lisäksi pitää painaa vielä Shift-näppäintä. Liian vaivalloista!)

• Käytän Wordin Etsi ja korvaa -toimintoa, kun haluan tarkistaa, onko tekstissä ylimääräisiä tai puuttuvia välilyöntejä. Niinpä kirjoitan Etsi-kenttään seuraavat haut:

  • .^$ (löytää puuttuvan välilyönnin pisteen jälkeen ja ennen kirjainta)

  • .^# (sama juttu, mutta ennen lukua)

    Voisin kirjoittaa nämäkin irlantilaisella näppäinasettelulla, mutta se ei todellakaan kannata, koska sirkumfleksi (^) on melkoisen sormivoimistelun takana: näppäinyhdistelmä on Shift + Option + 6. Suomalaisittain sama merkki on kätevästi oikeassa reunassa Å:n vieressä, joskin sen kanssa pitää painaa Shift-näppäintä.

• Kun editoin omaa käännöstäni, eivätkä sormeni makaa näppäilyvalmiudessa aloitusrivillä ja haluan lisätä apostrofin (’) – joka ei siis ole sama merkki kuin aksentti (´) – on paljon helpompi tehdä se suomalaisella näppäinasettelulla. Näen hetkessä, että apostrofi on oikealla Ä:n vieressä.Tiedänkyllä, että irlantilaisittain se on Ä-näppäimen paikalla, mutta se vaatii aivojen voittavan sen, mitä silmät näkevät.

Näiden etujen takia on mukava pitää suomalainen (tai ruotsalainen) näppäinasettelu päällä. Entä mitä hyviä puolia on englanninkielisellä eli irlantilaisella asettelulla?

Englanninkielisen (irlantilaisen) näppäimistön edut

Seuraavien englanninkielisen näppäinasettelun ominaisuuksien vuoksi minusta tuntuu siltä, että olen ikään kuin kotona näppäillessäni tekstiä:

• Vinoviiva / on niin kätevästi oikean käden pikkusormen alla, siellä missä suomeksi ja ruotsiksi on yhdysmerkki -. Tekstin mukaan tämä voi helpottaa kirjoittamista paljonkin. Suomalaisessa näppäinasettelussa vinoviiva on seiskan päällä, suhteellisen kaukana, ja pitää vielä painaa Shift-näppäintä.

• Kun painaa tätä samaa näppäintä ja Shiftiä, saa näytölle kysymysmerkin. Tämä on itse asiassa suurempi etu kuin vinoviiva, sillä ainakin minä tarvitsen kysymysmerkkiä useammin. Suomeksi kysymysmerkki on tuskallisen kaukana, ylärivillä.

• Puolipiste ja kaksoispiste ovat mukavasti aloitusrivillä samalla näppäimellä, siellä missä suomeksi on Ä. Puolipiste on perusnäppäin, jota varten ei tarvitse painaa Shift-näppäintä, toisin kuin suomalaisessa näppäinasettelussa, jossa nämä molemmat merkit on kirjoitettava Shiftin kanssa ja sijaitsevat riviä alemmalla.

• Yhtäläisyysmerkki (=) on sekin perusnäppäin, jota voi käyttää ilman Shift-näppäintä. Tämä merkki sijaitsee kohdassa, jossa suomeksi ovat aksentit (´ja `).

Näppäimistöjen välillä on tiettyjä eroja, jotka edelleen aiheuttavat virheitä.

Hankalimpia ovat tietenkin sulkeet. Suomeksi vasen sulje on kasin päällä ja oikea ysin päällä. Englanniksi ne ovat yhtä paikkaa oikeammalla: vasen sulje on ysin päällä ja oikea nollan päällä. Kirjoitan usein väärin, kun unohdan, mikä näppäinasettelu minulla oli valittuna.

Vähäpätöisempi on et-merkki &, joka on englanniksi siellä, missä suomeksi on vinoviiva, seiskan päällä. Joskus haluan kirjoittaa sen ikään kuin vanhasta muistista Shift + 7, mikä tietenkin tuottaa suomalaisella näppäinasettelulla vinoviivan.

Yhteenveto

Seuraavat on siis helpompi kirjoittaa tai tehdä, kun käytössä on joko suomalainen tai ruotsalainen näppäinasettelu:

• yhdysmerkki -

• skandiaakkoset Ä, Ö, Å

• sirkumfleksi ^

• apostrofin (’) lisääminen käsin

• ikkunoiden välillä siirtyminen Command + <, >

Seuraavat taas ovat helpompia englanninkielisellä eli irlantilaisella näppäinasettelulla:

• vinoviiva /

• kysymysmerkki (? – enkä siis tässä tarkoita, että tämä olisi kyseenalaista: se on helpompi!)

• puolipiste (;) ja kaksoispiste (:)

• yhtäläisyysmerkki =

Koska valtaosa kirjoittamisestani on ollut tähän asti kääntämistä suomesta englanniksi, suomen valitseminen näppäimistökieleksi on ollut ehdottomasti kätevämpää, koska minulla on ollut jatkuvasti tarve kirjoittaa suomalaisia erisnimiä ja paikannimiä englanninkieliseen tekstiin. Englanninkielinen näppäinasettelu on jäänyt vähemmälle käytölle. Ehkä tämä muuttuu, kun kirjoitan nyt enemmän englanniksi. Pitää vain muistaa näppäillä oikeita näppäimiä oikeissa paikoissa. On kuin puhuisi kahta kieltä, mutta sormilla.

Se on kuitenkin helpompaa kun suomalaisiin valokatkaisijoihin tottuminen.

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.

Mitä virheitä minä teen, kun kirjoitan suomeksi? Ilmoittaudu tästä ilmaiseen Naura mamun suomelle -webinaariin, ke 28.8. klo 9–10!