Se, että käännän tekstejä, ei ole itsestäänselvyys. En ole lukenut yliopistossa käännöstiedettä, enkä edes kielitiedettä eli lingvistiikkaa. Nuorena en haaveillut kääntäjän ammatista, mutta siihen läheisesti liittyvä toinen ammatti kävi kyllä mielessäni: yliopiston viimeisenä vuonna keksin, että minusta tulee tulkki, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Nykyinen päävieraskieleni suomi ei ollut minulle ollenkaan tuttu, ennen kuin opintoni olivat melkein ohi vuonna 2008, enkä ole opiskellut suomea koulussa tai yliopistossa.
Mitä siis tein, että päädyin kääntämään suomesta englantiin ja perustamaan oman yritykseni? Kaikki alkoi kielistä: yliopistossa eli Dublinin Trinity Collegessa opiskelin ohjelmassa nimeltä European Studies, jossa täytyi opiskella kahta kieltä. Toinen oli ”vanha” kieli kouluajoilta ja toinen ”uusi”, jota luettiin ab initio eli alkeista lähtien. Minun tapauksessani valitsin osaamani ranskan kylkeen venäjän, josta tuli ensimmäinen suuri rakkauteni, vaikka näin ei ole näinä päivinä ehkä sopivaa sanoakaan. Neljäntenä lukuvuonna meillä venäjän pääaineeksi valinneilla oli kurssi, jossa analysoitiin tekstejä. Joka viikko opettaja antoi kaksi tekstiä ja valinnan: oli joko vertailtava tekstejä toisiinsa ja kirjoitettava essee, tai oli käännettävä pidempi niistä. Totta kai valitsin aina käännöksen! Sehän oli niin helppoa. Minulla oli takanani vaihto-opiskelijavuosi Venäjällä, joten mikä tahansa käytännöllinen kosketus venäjän kieleen tuntui aina nautinnolta. Mutta tuo kurssi ei ollut edes käännöskurssi, sillä Trinity Collegessa ei tarjottu käännöstiedettä kandiopiskelijoille. Silti sain kokeilla kääntämisen iloa jo opiskelijana.
Yliopistosta valmistuttuani muutin Venäjälle, jossa opetin englantia pari vuotta. Siellä tein joitain venäjä-englanti-käännöksiä, joista maksettiin naurettavan vähän käteisellä tai puhelimen puheajalla. (”Käyn automaatilla lataamassa saldoanne, käykö se maksuksi?”) Sen jälkeen elämä vei, tietenkin rakkauden ansiosta, Suomeen, vaikka en rakastunut suomalaiseen. Elettiin vuotta 2011. Olin käynyt Moskovassa suomen kielen opettajan luona joka perjantai, joten peruskielioppi oli minulla hallussa. Sen päälle aloin rakentaa arjen kielitaitoa. Ensimmäiset vuodet Suomessa menivät vähän niin ja näin: joskus tulin hyvin toimeen opettamalla englantia, joskus en. Yllättävä käänne tapahtui vuonna 2014, kun sain Helsingistä työtarjouksen osa-aikaisesta toimistotyöstä, johon en ollut edes hakenut: näin ei periaatteessa edes pitäisi tapahtua maahanmuuttajalle. Osa-aikaisesta työstä tuli kokoaikainen ja vakituinen. Tiivistin suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisiä uutistekstejä englanniksi, mikä ei ollut kääntämistä, mutta suomen taitoni parantuivat kuitenkin roimasti. Suomenkielinen toimisto oli plussaa. (Tässä vaiheessa ruotsi hiipi kuvioihin: kieli, jota olen virallisesti opiskellut vielä vähemmän kuin suomea, mutta jota silti nyt puhun sujuvasti, joskin virheitä tehden, ja josta käännän.)
Tutusta ja turvallisesta mutta vähän tylsästä toimistotyöstä lähdin, kun sain tarjouksen merkittävästi kovapalkkaisemmasta paikasta vuonna 2016. Se osoittautui virheeksi, joka johti onneen. Kyseessä oli kääntäjän pesti venäläisessä firmassa, joka johti rakennushanketta jo nyt haudatussa Hanhikiven ydinvoimalaprojektissa. En tiedä, voiko olla juoksupoika, jos istuu valtaosan ajastaan toimistotuolilla, mutta meininki oli sama: oli käännettävä kaikki, mitä pomo käski. Pomo muuten istui kätevästi Suomenlahden toisella puolella Leningradin alueella, mutta puhelinta ja sähköpostia hän valitettavasti osasi käyttää. Pomolla ei tietenkään ollut aavistustakaan käännöstöiden vaatimasta ajasta tai osaamisesta, vaan kaikki oli käännettävä nyt ja heti, mistä tahansa kielestä. Valtaosa silloisista käännöksistä oli suomesta venäjäksi. Valpas lukija huomasi jo, että kumpikaan niistä ei ole äidinkieleni. Työ oli raskasta ja odotukset epärealistiset, mutta onneksi pääsin työpaikasta eroon: työnantaja ei nimittäin halunnut jatkaa työsuhdetta koeaikani jälkeen. Ehkä en kääntänyt riittävän orjallisesti?
Vuonna 2017 olin ensin kokoaikainen työtön, sitten osa-aikainen työtön ja osa-aikainen toiminimiyrittäjä. Olin perustanut toiminimen jo vuonna 2014, ja tein sen kautta pieniä tilauksia. Ensimmäisiä asiakkaitani olivat suomenkieliset kääntäjät, jotka tarvitsivat käännöksilleen englanninkielisen ihmisen tarkistusta, ja Isot Halvat Käännöstoimistot, jotka käyttivät vasta markkinoille tulleen palveluita innokkaasti, tämä kun ei vielä osannut hinnoitella työtään oikein. Ensimmäiset vuodet suhteellisen halpana käännösten myyjänä kerryttivät kuitenkin paljon kokemusta, varsinkin suomi-englanti-käännöksistä. Tästä kieliparista tuli viimeistään silloin päätyökaluni. Sittemmin olen karsinut huonot käännöstoimistot ja pitänyt kiinni hyvistä, hankkinut hyviä suoria asiakkaita, löytänyt oman erikoisalani ja kääntänyt satojatuhansia sanoja suomesta englantiin.
Mutta palatakseni otsikkoon: miksi minä käännän? Käännän koska olen hyvä siinä. Olen harvinaisuus: englannin natiivi, joka oikeasti osaa suomea ja ymmärtää paitsi kielen vivahteita, myös suomalaista yhteiskuntaa, tai ainakin osia siitä. Käännän, koska se edustaa parasta osaamistani: sehän on helppoa! Siis helppoa minulle, mutta vaikeaa muille. Kaikkien näiden Suomen-vuosien jälkeen pidän lujasti kiinni omasta äidinkielestäni eli englannista, jolla tuotan käännökseni suomesta. Tässä maassa valtaosa suomi-englanti-käännöksistä on joko tylsiä tai mahdottoman vaikealukuisia, koska kääntäjä ei osaa englantia riittävän hyvin. Tuloksena on finglishiä, jossa on käytetty suomalaista kielioppia englannin sanoilla. Siksi minä käännän: tiedän, että olen hyvä pääviestin tunnistamisessa ja sen viestimisessä ymmärrettävästi omalla äidinkielelläni. Tiedän, että pystyn sanomaan sen englanniksi paremmin kuin kukaan suomenkielinen ihminen, joka kääntää englanniksi.
Kääntäminen on yksinkertaisesti tasapainottelua kahden kielen välillä. Yhtäältä kääntäjän pitää tuntea lähdekieli niin hyvin, että hänen aivonsa voivat nopeasti pureutua käännettävän tekstin todelliseen merkitykseen ja ymmärtää sen keskeinen viesti. Sen lisäksi kääntäjän pitää tuntea erinomaisesti lähdekielen maan kulttuuri, jotta hän voi ymmärtää tekstin kontekstia ja vivahteita. Toisaalta kääntäjän on tuotettava niin hyvää tekstiä kohdekielellä, parhaassa tapauksessa omalla äidinkielellään, että lukija ei huomaa, että teksti on käännetty. Tekstin käännetyn luonteen ei pidä estää tekstin ymmärtämistä tai sujuvuutta. Nautin valtavasti tästä tasapainottelusta ja olen siinä hyvä. Niin hyvä, että suomenkieliset asiakkaani huomaavat, että tuotos ei ole sitä samaa finglishiä, jota he ovat tottuneet näkemään muilta kääntäjiltä.
Kääntäjä ei tarvitse alan tutkintoa vaan vankkaa oman äidinkielensä osaamista ja lähdekielen ja -kulttuurin tuntemusta.
Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.
Comments