Onko mahdollista, että englantisi on tarpeettoman koukeroista?

Miksi käyttää kolmea sanaa, kun voi käyttää seitsemää?

Hyvää uutta vuotta, hyvät lukijat! Toivotan teille kaikkea hyvää vuodelle 2024.

Matkustaessani uudenvuodenpäivänä Helsingissä metrolla näin HSL:n uuden mainoskampanjan. Ensimmäiseksi silmään osui englanninkielinen mainos:

Mainosnäytöllä näkyvä teksti oli sama kuin yllä olevassa kuvassa: ”Is it possible that fares will fall? Anything is possible.”

Huomioni kiinnitti ensimmäinen virke, sillä se on tarpeettoman monisanainen. Ihmettelin, miksi HSL on päättänyt sanoa ”is it possible that fares will fall”, kun olisi paljon yksinkertaisempia ja lyhyempiäkin vaihtoehtoja. Kohderyhmässä voi olla hitaita lukijoita: kun he ovat lukeneet ”is it possible that” -kohdan, näytölle vaihtuu jo seuraava viesti. Englantia äidinkielenään puhuva henkilö tuskin muotoilisi tätä ajatusta näillä sanoilla. Annankin muutaman paremman vaihtoehdon jäljempänä.

Kun näin suomenkielisen version näytöllä, tajusin HSL:n henkilökunnan kääntäneen sen englanniksi orjallisesti:

Suomenkielinen versio kuuluu: ”Onko mahdollista, että matkalippujen hinnat laskevat?” Suomen kielessä on tavallista muodostaa kysymyksiä käyttäen rakennetta ”onko... että”, vaikka suora kyllä/ei-kysymyskin kelpaisi: ”Onko niin, että vain viikonpäivät maanantaista perjantaihin ovat arkipäiviä?” sen sijaan, että kysyttäisiin ”Ovatko vain viikonpäivät maanantaista perjantaihin arkipäiviä?” Myös englantia puhuessaan suomalaiset muodostavat kysymyksiä samaan tapaan, ”is it so that...?”

Englanniksi ei kuitenkaan tarvitse olla näin monisanainen, koska englannin can-verbi vastaa olla mahdollista -rakennetta. Can-verbin konditionaalimuoto on could. HSL olisi siis voinut kirjoittaa joko:

Could fares fall?

tai:

Can fares fall?

Kolme sanaa seitsemän sijasta. Näiden kahden vaihtoehdon merkityksissä on pieni ero: Mielestäni kysymys ”can fares fall?” kuulostaa abstraktimmalta tai filosofisemmalta kysymykseltä (”voivatko hinnat periaatteessalaskea?”), mutta pohjimmiltaan molemmat tarkoittavat samaa. Kumpi tahansa näistä olisi paljon selkeämpi ja nopeampi ymmärtää kuin HSL:n versio, varsinkin metrossa välkkyvällä näytöllä. Kun eri kielten puhujia yritetään tavoittaa rajallisessa ajassa, suora ja ytimekäs viesti on toimivin.

Tämä on klassinen esimerkki Finglishin pakkopaidasta. Kun suomalaiset kirjoittavat englanniksi, he haluavat, että englanti kuulostaa ja näyttää mahdollisimman paljon suomelta. Näin toimivat suomalaiset ovat usein pohjimmiltaan kontrollifriikkejä. He haluavat hallita viestinsä vaikutusta lukijoihin. Täyteen hallintaan pyrkiessään he valitettavasti menettävät hallinnan kokonaan ja luovat viestin, joka ei tavoita osaa yleisöstä. Englanti ei toimi samalla tavalla kuin suomi, joten älä yritä pakottaa sitä siihen.

HSL:n esimerkki osoittaa, että kun suomalainen kirjoittaa lyhyenkin viestin englanniksi, se voi mennä pieleen. Sanavalinnat ja kielioppi voivat olla täysin oikein, mutta suomalainen ei välttämättä ymmärrä, että asia voi mennä perille lyhyemminkin ilmaistuna. Vaikka teksti olisi oikein, sanoma ei uppoa. Ellei englantia äidinkielenään puhuva kerro, miltä viestit oikeasti kuulostavat englanniksi, virheitä voi syntyä paljon.

Haluatko tehdä yrityksesi englannista uskottavampaa? Osallistu ilmaiseen tunnin webinaariini ti 30.1.2024 klo 9. Napsauta tästä ja ilmoittaudu!

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.