Englanninkielisissä teksteissä passiivia ei aina tarvitsekaan välttää.
Kuvittele, että heräät keskellä yötä kylmän hien peitossa ja sydän hakaten. ”Voi luoja!” huudahdat puristaessasi rintaasi, ”lopeta tämä painajainen!”
Näin meille kääntäjille lähestulkoon käy. Teemme käännösratkaisuja, mutta tiedämme, että täydellistä ratkaisua ei olekaan. Nämä epätäydelliset valinnat voivat jäytää meitä vielä pitkään.
Olet varmaankin kuullut, että passiivia olisi hyvä välttää englanniksi kirjoitettaessa. Itse olen parjannut suomalaisia tarpeettomasta passiivin käytöstä suomesta englanniksi käännettäessä. Mutta kuten useimmat asiat elämässä, passiivikaan ei ole pelkästään hyvä tai huono asia. Sillä on paikkansa. Jouduin hiljattain pohtimaan uudelleen omaa kantaani passiiviin, kun käänsin ruotsista englanniksi.
Käänsin seuraavan virkkeen, joka sisältää ruotsin s-passiivin:
Föreningen inköpte den till sitt lotteri och målningen förblev i vinnarens familj ända tills den förvärvades av Nationalmuseum 2015.
Verbi förvärva (hankkia) on passiivissa, koska Ruotsin kansallismuseo oli hankkinut tekstissä mainitun maalauksen.
Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Alku oli molemmissa sama: ”The Society bought it for its lottery and the painting stayed in the winner’s family until…” Virkkeen loppuun taas oli kaksi vaihtoehtoa:
the Swedish National Museum of Fine Arts acquired it in 2015.
tai:
it was acquired by the Swedish National Museum of Fine Arts in 2015.
Tässä virkkeet kokonaisuudessaan (vain alleviivatuilla osilla on merkitystä):
The Society bought it for its lottery and the painting stayed in the winner’s family until the Swedish National Museum of Fine Arts acquired it in 2015.
tai:
The Society bought it for its lottery and the painting stayed in the winner’s family until it was acquired by the Swedish National Museum of Fine Arts in 2015.
Käännöksessä 1 on kaksi subjektia (ensin painting/it ja sitten Museum), mutta käännöksessä 2 subjekti pysyy samana (painting/it).
Käännös 2 on lähempänä alkuperäisen ruotsin kieliopillista muotoa: siinä on passiivi, kuten förvärvades-verbissä. Käännöksessä 1 on kuitenkin meille tuttu subjekti ja virkkeen loppuosa on aktiivissa. Tämän käännösratkaisun haittapuolena on kuitenkin se, että koko virkkeessä on nyt kolme subjektia: Society, painting/it ja Museum.
Yhteenveto molempien käännösratkaisujen hyvistä ja huonoista puolista:
| Hyvä puoli | Huono puoli |
Käännösratkaisu 1: s-passiivi muutetaan aktiiviin englannissa | Kertoo, kuka teki ja mitä, koska tiedämme, että museo hankki maalauksen | Lisää virkkeeseen ylimääräisen subjektin, mikä haittaa tekstin sujuvuutta |
Käännösratkaisu 2: s-passiivi säilytetään passiivina englannissa | Pitää huomion maalauksessa, joka on virkkeen pääasia | Sisältää passiivin, vaikka subjekti on tiedossa, mikä on kömpelöä |
Riippumatta siitä, kumman käännösratkaisun kääntäjänä valitsen, se nakertaa minua jälkikäteen. En ole koskaan täysin tyytyväinen kumpaankaan. Sujuvuuden vuoksi käännösratkaisu 2 on kuitenkin mielestäni parempi, vaikka siinä onkin tarpeeton passiivi.
Johtopäätös
Passiivin käyttö voi olla kääntäjälle suo siellä, vetelä täällä -tilanne. Jos ruotsinkielisen lähdetekstin passiivin säilyttää, lopputuloksena on kieliopillinen rakenne, joka on selkeästi tarpeeton. Jos passiivin poistaa, virkkeeseen pitää lisätä turha ylimääräinen subjekti.
Mitä tahansa valintoja kääntäjänä teenkin, tiedän, että ne ovat epätäydellisiä. Lisäksi muistan ne vielä pitkään. Onneksi en ole perfektionisti. Jos olisin, jäisin todella jumiin tällaisiin yksityiskohtiin.
Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.
Comments