top of page
  • Twitter
  • LinkedIn
Writer's pictureIan Mac Eochagáin

Suomalainen päihittää kielipuhdistuksissa jopa Stalinin

Updated: Oct 28

Suomalaisten vimma vetää kotimaiset kielet vessasta alas kauhistuttaa.

Kävin viikonloppuna Liettuan pääkaupungissa Vilnassa, muuan muussa Miehitysten ja vapaudentaisteluiden museossa. Näyttelyt kertovat NL:n järjestämistä kyydityksistä, joissa yli sadan tuhannen ”neuvostovastaista” ihmisiä kuljetettiin Liettuasta Siperiaan ja Venäjän Kauko-itään, etenkin ensimmäisen neuvostomiehityksen aikana vuonna 1941 ja sitten vuosina 1945–1952.

 

Kärsimystä oli valtavasti. Liettualaisia kyyditettiin kauas kotimaastaan usein pelkästään epäilyksen tai tekaistun syytteen perusteella. Jotkut palasivat kotiin pitkien vuosien jälkeen, jotkut eivät. Elinolot olivat karuja. Silti he säilyttivät kieltään ja kulttuuriaan niin paljon kuin pystyivät. Museossa tästä todistavat kyyditettyjen liettuankielisillä tervehdyksillä kirjailemat taskuliinat ja valokuvat pääsiäisen ja joulun vietosta työleireillä.

 

Tätä taustaa varten on ymmärrettävää, miksi nykypäivänä itsenäinen Liettua korostaa liettuan kielen merkitystä. Kaikki mainokset ja viralliset kyltit ovat liettuaksi. Vuodesta 2026 lähtien laki edellyttää palvelualojen työntekijöiltä liettuan osaamista. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että venäjää puhutaan ainakin Vilnassa nykyään todella paljon. Välillä vaikuttaa siltä, että joka toinen ohimenevä puhuu venäjää eikä liettuaa. Seassa on varmasti monta Ukrainasta paennutta: itse olen huomannut selkeän eron Vilnassa täysmittaisen hyökkäyssodan alettua, kun olen käynyt siellä joka vuosi.

 

Liettualaiset siis arvostavat kieltään, vaikka se on pieni ja läheistä sukua vain naapurikielelle latvialle. Stalinin vainot muistavia on edelleen elossa. Liettuasta kyyditettiin niin monta ihmistä, että kansankunnan ja kielen tulevaisuus olivat vaakalaudalla. Nyt, kun Liettua on itsenäinen, riskejä ei oteta: liettua on maan kieli ja sitä on osattava, vaikka äidinkieli olisi jokin muu.

 

Näin Suomessa ei osata ajatella. Kontrasti on jyrkkä. Siellä missä Baltian maissa laajennetaan opetusta kansallisilla kielillä aina päiväkodista lähtien, Suomessa ollaan laajentamassa englanninkielistä opetusta. Viime vuosien ikuisuushanke eli englanninkielinen lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto on taas nostanut päätään: opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) on antanut vastaavan esityksen eduskunnalle. Ministeri perustelee esitystä Suomen vetovoiman parantamisella.

 

Veikkaan, että ministeri ei osaa ennustaa tyhmän esityksensä seurauksia. Vaikka hän sanoo, että englanninkielinen lukio ei ole mahdollinen suomen- tai ruotsinkielisen peruskoulun käyneelle, kuulen jo tulevaisuuden valituskuoron korvissani: ”Lastani ei otettu englanninkieliseen lukioon kielen takia – meitä syrjitään!” Niinpä lainsäädäntöä muutetaan taas valitusten paineen alla. Sen jälkeen moni pyrkii sijoittamaan lapsensa nimenomaan englanninkieliseen lukioon, koska heidän päähänsä on vuosien varrella vasaroitu ajatus, että suomi on menneisyyttä ja englanti tulevaisuutta. Suomea pitää hävetä, koska kukaan ei tarvitse niin pientä kieltä. Kansakunta kuolee kumminkin pois, joten on turhaa tekohengittää tätä pikkukieltä. Niinpä vanhemmat katkaisevat lastensa puolesta näiden suomenkielisen oppipolun.

 

Ehkä vastaavanlaista kehitystä myös Janne Saarikivi kuvitteli sunnuntain Hesarin esseessään, kun hän kirjoitti kuvitteellisesta ns. kansainvälisestä koulusta, jossa kaikki puhuvat englantia, mutta eivät niitä lukuisia maahanmuuttajakieliä, joita Itä-Helsingin pihat ovat pullollaan. Ja jos englanniksi lukion käyneet jäävät Suomeen, he jatkavat englanninkieliseen suomalaiseen yliopisto-ohjelmaan: Aalto-yliopisto on jo näyttänyt, että kielilainsäädäntömme yli voi kävellä. Milloin muut tekevät saman ja muuttuvat täysin englanninkielisiksi? Siihen on ainakin kova halu.

 

Jo ilman tätä suomalaisten vapaaehtoista englantilaistumista suomenkielisten lukumäärä vähenisi luonnollisista syistä 20 000 ihmisen verran vuosittain, kuten Saarikivi esseessään mainitsee. Eikä siinä mitään, jos Suomessa osattaisiin ajatella normaalisti maahanmuuttajista: he ovat ihmisiä, jotka voivat ja haluavat oppia paikallista kieltä. Mutta Suomessa työnperäiset maahanmuuttajat ovat ”kansainvälisiä osaajia”, kätevä tekosyy lakata puhumasta suomea ja kääntää kaikki kivet, jotta suomen kielellä ei olisi tulevaisuutta. Suomalaiset eivät vaadi maahanmuuttajilta kielitaitoa. Päinvastoin: suomalaisille maahanmuuttaja, varsinkin valkoinen, englanninkielinen sellainen, on mahtava resurssi: ”sillähän mä voin treenata enkkuani!”

 

Maahanmuuttajat pakotetaan englanninkielisiksi muutenkin. Kun kävin hammaslääkärissä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun sote-palveluiden järjestäminen oli siirtynyt Lohjan kaupungilta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle, sain englanninkielisen laskun. Ennen Lohjan kaupunki oli laskuttanut minua suomeksi – joskin minun piti pyytää sieltäkin ensimmäisen laskun jälkeen laskuja suomeksi, koska kaupunki oli olettanut, etten puhu suomea. Tai olettanut, etten pysty ottamaan yksinkertaisen laskun sisällöstä selvää vaikkapa Google Kääntimellä.

 

Suomalaiset siis pakottavat sekä lapsiaan että maahanmuuttajia englanninkielisiksi samaan aikaan, kun lisääntyvät vähemmän. Kukaan ulkopuolinen ei pakota tähän suomen kielen vessasta alas vetämiseen, vaan suomalaiset tekevät tämän aivan itse. Mistä moinen kieli-itsetuhoisuus kumpuaa?

 

Stalin kyyditti liettualaisia kauas kotimaasta. Liettuan kieli joutui ahtaalle mutta selvisi silti. Ulkoisesta uhasta selvittyään liettualaiset ovat asettaneet ja asettavat edelleen kielensä prioriteetiksi. Ymmärrän heitä: jo se fakta, että liettuan kieli elää itsenäisessä Liettuassa on itsessään hienoa, eivätkä he halua menettää sitä. Muistissa on vielä se, kun kielen kohtalo oli täpärällä.

 

Stalinin Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea samalla tavalla kuin Liettuaa, vaikka inkerinsuomalaisia kyllä Siperiaan kyyditettiin. Suomi säilytti itsenäisyytensä sodan jälkeen silloin, kun Baltian maat menettivät omansa. Suomen kieli on kehittynyt vahvaksi, kaikki elämänalat kattavaksi kirja- ja puhekieleksi, suorastaan suurkieleksi, jonka läsnäolo verkossa on todellista kokoaan suurempi. Kaiken tämän pieni ryhmä suomalaisia haluaa kaataa viemäriin.

 

Sen, mitä Stalin ei tehnyt, suomalaiset tekevät itselleen ihan itse. Häpeällistä ja surullista.

 

(Miltä sen sijaan näyttää terve huomisen Suomi, jossa arvostetaan kansalliskieliämme? Lue ainakin tästä ja tästä!)

 

Haluatko ilmaisen lounaan? Tarjoan sellaisen sinulle, kun haluat puhua kanssani yrityksesi englantiin liittyvistä ongelmista. Lue lisää ja hae täältä!


2 Comments

Rated 0 out of 5 stars.
No ratings yet

Add a rating
Guest
3 days ago
Rated 4 out of 5 stars.

Tärkeätä: Suomessa yliopistoissa kun käytetään englantia, kyseessä ei ole "aitoata" englantia, vaan usein ei-englantilaisen opettajan omaa huonoa ääntäminen ja vieras syntaksi englantilaisia sanoilla

Like

Guest
Oct 25
Rated 5 out of 5 stars.

Naulan kantaan jälleen. Kiitos suorasanaisesta tilannekuvauksesta. 👍👍👍

Like
bottom of page