Suomalaiset viestijät häpeävät suomen kieltä

Suomalaisten turhaenglannin hinku ei tunne mitään järjellisiä rajoja.

Syksy tarkoittaa palkintojen jakoa. Yksi palkinnonjakoseremonia tapahtuu jo huomisiltana Helsingissä, kun suomalaisten viestintätoimistojen etujärjestö palkitsee vuoden parhaita viestintätekoja isossa gaalassa.

Mutta mikä järjestö? Ja mikä tilaisuus? Se tässä mielenkiintoista onkin: nimittäin umpisuomalainen järjestö nimeltään Marketing Finland ry järjestää umpisuomenkielisen gaalan nimellä Finnish Comms Awards.

Miksi näitä viestijöitä ei hävetä? Tai edes kummastuta? Eikö kukaan näe, kuinka outoa on, kun viestintätoimistot, jotka tuottavat työkseen tuhansia liuskoja suomenkielistä tekstiä vuosittain, ristivät oman järjestönsä ja tapahtumansa englanniksi?

Avaanpa ristiriitaa vielä selkeämmin.

Marketing Finland ry:llä on vain yksi sivu englanniksi, sekin höttöenglanniksi Briefly in English (näin ei tulisi sanoa vaan English summary). Finnish Comms Awards -tapahtuman sivut ovat sikäli rehellisemmät, että järjestäjät eivät edes yritä leikkiä, että englannilla olisi jotain tekemistä gaalan kanssa. Sen verkkosivut ovat kokonaan suomeksi.

Toistan: miksi sekä järjestön että tapahtuman nimet ovat englanniksi, kun järjestön jäsenet ovat suomenkielisiä tekstitehtaita ja tapahtuma suomenkielisten markkinointituotosten juhla?

Tiedän vastauksen ensimmäiseen kysymykseeni. Esitin sen joskus pöyristyneenä järjestön verkkosivujen tsätissä. Vastaus: ”Kun me teemme niin paljon yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa, on helpompi, että nimemme on vain englanniksi”. (Vinkki: järjestöllä voi olla rinnakkaisnimiä eri kielillä.)

Omasta kielestään pitäisi olla edes vähän ylpeä. Muuten näyttää siltä, että on rähmällään vieraan kielen ja kulttuurin edessä.

Ymmärrän, että mainosmaakarit tekevät paljon töitä omille asiakkailleen englanniksi. Ei siinä mitään. Ongelmaksi se muodostuu, kun vierasta kieltä käytetään tekosyynä oman kielen sivuuttamiseen. ”Meidän on pakko viestiä vain englanniksi, koska englanti on joskus mukana kuvioissa.”

Tällaisia suomen kieltä häpeäviä tahoja on muuallakin. Telkkarista tulee umpisuomalainen lätkäohjelma: Hockey Night. Näitä on ollut ennenkin: varhaiset kulttuurilliset kolonialistit Tampereella antoivat aivoverenkiertohäiriöyksikölle nimen Stroke Unit, joka todettiin vuonna 2010 lainvastaiseksi. Luovat Helsingin kaupungin viranhaltijat keksivät viime vuonna Read Hourin suomalaisten lasten lukuinnon nostattamiseksi. Keksit varmasti itse paljon muitakin esimerkkejä. Suomalaisten turhaenglannin into ei tunne mitään järjellisiä rajoja.

Näitä kaikkia yhdistää aina sama kaava: suomalainen ei viitsi/halua sanoa asiaansa selkeällä suomella, ja/tai hän kokee, että kokonaan englanninkielinen nimi on paljon siistimpi. Tällä saralla suomalainen jopa osoittaa poikkeuksellista vimmaa ja luovuutta! Mitä tekosyytä suomalainen ei käyttäisi puolustaessaan turhaa pelkkäenglantia suomen kustannuksella? Tekosyitä on monia:

• ”Tuhatpäisessä kohdeyleisössä saattaa olla ulkomaalainen.” (Joka jostain syystä ei voi googlata vieraskielistä sanaa kännykällään.)

• ”On kätevämpää käyttää pelkkää englantia.” (Tämä on tietenkin valhetta: kun suomalainen puhuu näin, hän tarkoittaa ”en jaksa miettiä 10 sekuntia keksiäkseni sanan omalla äidinkielelläni”.)

• ”Kansainväliset kumppanit/asiakkaat/sponsorit odottavat, että tapahtuman nimi on englanniksi.” (Tämäkin paljastuu aina valheeksi – silkkaa amerikkalaistuneen suomalaisen toiveajattelua ja vastuunsiirtoa.)

• ”Mehän ravistelemme alaa, tämä on freesiä ja uutta!” (Vaikka mikään ei näytä niin epämuodikkaalta kuin höttökansainvälistyvän suomalaisen turhaenglanti.)

Ja sitten kunkkuargumentti!

• ”Jos me käyttäisimme suomea, sitten pitäisi käyttää myös ruotsia englannin lisäksi, eikä tila silloin riitä.” (Kahvilassa minulle on vastattu noin: kuka muka velvoittaisi tähän? Jälleen olkinukkeargumentti.)

Jos suomalainen käyttäisi edes puolet siitä energiasta, jonka hän käyttää suomen sivuuttamisen puolesta puhumiseen, suomen kielen nostamiseen ja vaalimiseen, me olisimme kansakuntana paljon onnellisempia. Mutta ei: kollektiivista ihmispääomaa käytetään mieluummin turhan englannin perustelemiseen.

Ymmärrän, että elämä on Suomessa tylsää. Kun katsoo asunnon ikkunasta ulos, lehdet putoavat puista. Taivaan peittävät raskaat pilvet. Kadun toisella puolella nököttävät 70-luvun kerrostalot, joiden välillä yksinäinen puliukko tolokkeroi, toisinaan panttitölkkejä roskiksista etsien.

Mutta jos tämä meno, tämä suomen kielen täysin turha korvaaminen englannilla epäsopivissa yhteyksissä, jatkuu yhtä kiihkeänä kuin tähän mennessä, voin luvata, että Suomesta tulee entistäkin tylsempi paikka. Jos turhaenglannin aktivistit onnistuvat, he puhdistavat tämän maan kokonaan suomen kielestä. Silloin meillä ei ole mitään. Voimme saman tien ajaa valtion alas ja lähettää eduskunnan ja valtioneuvostonlinnan avaimet kuriirilla Tukholmaan.

Ilman suomen kieltä tämä maa ei ole mitään. Se on epäpaikka.

Englanniksi saa viestiä, saa puhua, sillä saa tehdä töitä. Pitää vain muistaa, milloin se on sopivaa ja milloin ei. Jos rajoja ylittävä kommunikointitarve on aito, silloin englannin käyttö on oikeutettua. Mutta Suomessa suomalaisten kesken: jyrkkä ei.

Turhaenglannin esiintymät kuten Finnish Comms Awards ja Hockey Night eivät viesti kansainvälisyydestä tai avoimuudesta. Päinvastoin ne kertovat hauraudesta, epävarmuudesta ja häpeästä.

Miten voi olla kansainvälinen, jos ei pidä omasta äidinkielestään? Kansainvälisyys on sananmukaisesti eri kansain välillä tapahtuvaa vuoropuhetta: minä kerron sinulle, ulkomaalainen, omasta kulttuuristani ja sinä kerrot minulle jotain omastasi. Me jaamme ja vaihdamme, molemmat koko ajan rikastuen.

Mutta toimiiko tämä, jos omasta kulttuurista ei jää kiveä kiven päälle?

Onneksi olen suomen kielen suhteen suunnaton optimisti. Sen valoisimmat päivät ovat vasta edessä, kun yhä useampi suomalainen tajuaa, että oma kieli on ehtymätön kultakaivos, joka tarjoaa henkisiä rikkauksia.

Niinpä tarjoan vaihtoehtoja:

Marketing Finland voisi olla suomeksi Markkinointimestarit ry, Markkinointimaakarit ry, Viestintävelhot ry – ja rinnakkain englanniksi, kansainvälisiä yhteyksiä varten, Marketing Finland.

Finnish Comms Awards voisi olla Viestintägaala.

Hockey Night voisi olla Kiekkoilta tai Lätkäehtoo.

Helsingin Redissä sijaitseva Food Port voisi olla Safkasatama.

Ja niin edelleen. Etkö tykkää ehdotuksistani? Keksi omiasi! Se on muuten sinun äidinkielesi, ei minun.

Turhaenglannin tunkeminen joka kolkkaan on höttöä ja häpeällistä. Suomalaiset pystyvät parempaan.

Haluatko ilmaisen lounaan? Tarjoan sellaisen sinulle, kun haluat puhua kanssani yrityksesi englantiin liittyvistä ongelmista. Lue lisää ja hae täältä!

Piditkö tästä blogikirjoituksesta? Napsauta tästä ja tilaa uudet julkaisut suoraan sähköpostiisi.